marraskuu 2005

Palveluskoirahaaveeni haihtuvat päästäni savuna ilmaan kun menen Tarton löytökoiratarhalle "etsimään kaverin äidille pientä valkeaa koiraa". Kaverin äidille ei löytynyt mieleistä. Mulle löytyi.

marraskuu 2006

Maailmani mieleisin todetaan parantumattomasti sairaaksi ja lopetetaan 17.11.2006 vain reilun vuoden ikäisenä. Siihen mennessä se onkin ehtinyt sairastamaan käytännössä jatkuvasti. Uutta koiraa ei tule koskaan, ei ikinä. Tavaroita ei pysty heittämään poiskaan, joten ne on pakattu pahvilaatikkoon ja nostettu vaatekaapin päälle pölyttymään.

kevät 2007

Valtava syyllisyys ja "mitä mä tein väärin" -kysymykset alkaa pikku hiljaa hellittää. Ikävä on edelleen mieletön, kuvia ei kestä ollenkaan katsoa. Yritän olla ajattelematta. Edelleenkään en halua uutta koiraa.

syksy 2007

Mulla ei ole enää aktiivisesti ikävä. Alan pikku hiljaa totuttaa itseäni ajatukseen siitä että katson sen valokuvia ja avaan sen lelulaatikon. Käyttäisköhän joku vielä joskus näitä? Sen lempilelu, ensimmäinen oma lelu koskaan, pieni noppa, valuu laatikosta esille. Mieli on haikea, mutta aiemman musertavan surun sijaan ajattelen että joku toinenkin saa tän ekaksi omaksi lelukseen. Ehkä mä sittenkin haluan koiran...

kevättalvi 2008

Mailailua holskuihmisten kanssa, kyselyä rodusta ja parissa näyttelyssä katselemassa livenä. Ei oikeen vakuuta.
Mailailua hoffikennel Tallivahdin Minnan kanssa, ihan yleistä kyselyä rodusta. Pidin hoffeja pitkään liian dieseleinä, mutta ehkäpä hermot ja 'tasainen perhekoira' on sittenkin tärkeämpää kuin sähäkkä harrastuskaveri. Heillä on juuri pennut ja seuraavat tulossa vasta 2010. Olisin ilmeisesti saanut tästä pentueesta pennun, mutta ajankohta oli minulle aivan liian aikainen ja kauhistuin muutenkin. Tähän saakka kaikki oli vain viatonta mailailua ja rodusta kyselyä, ei puhettakaan ostoaikeista.

toukokuu 2008

Maili hoffikennel Milahow'n Merville, pitkän itsetutkiskelun ja 'jos nyt neliraajahalvaantuisin, katuisen eniten maailmassa tätä koiran oton lykkäämistä' -ajatusten saattelemana. "Saattaisin ehkä mahdollisesti olla kiinnostunut suunnitelluista talven 2008 pennuista". Narttu vaikuttaa hyvältä, uros todella kiinnostava, luonnetesti mm. reilusti yli kaksisataa ja kaikki minulle tärkeät osa-alueet erinomaiset. Narttu viedään luonnetestiin, josta se kaikkien yllätykseksi saa täysin ala-arvoiset pisteet. Kasvattaja meinaa steriloida sen, enkä tiedä olisinko muutenkaan uskaltanut ottaa pentua.


Holskukasvattajalla pentuja, joista kovasti minullekin tyrkytetään, mutta ajankohta on edelleen todella huono plus että olen kallistumassa hoffiin. Kyseinen holskuyhdistelmä olisi kuitenkin ollut aika lupaava, ja pennut sitten varattiinkin alta aikayksikön. Holskuissa arveluttaa moni asia, päällimmäisenä pelko osua liian terävään, huonohermoiseen pelkopurijaan, mitä tuntuu olevan kovin paljon rodun kantaan nähden.

kesäkuu 2008

Löydän hoffikennel Egerian, pidän kotisivuilla kasvattajan esittämistä ajatuksista ja mailaan Sarinkalle. Pitkää kirjeenvaihtoa, kutsu "saa meihin tulla tutustumaan livenä ihan ilman ostoaikeitakin". Helmille tulossa pentuja mahdollisesti vuonna 2009. Olen kesätöissä ja asun mökillämme Juvalla, ja täältä on Jyväskylään aika tarkalleen kahden tunnin ajomatka. En raaskisi näillä nykyhinnoilla lähteä ajelemaan 'vain' tämän takia, mutta kuin kohtalon oikusta isäni on menossa mökiltä JKL:n työmatkalle ja minulla vieläpä sattuu olemaan sen viikon ainoa vapaapäivä samana päivänä... ilmoitin siis tulevani katsastamaan Helmin. Apua, nyt tästä on tulossa ihan oikeasti totta, hirvittää!

tiistai 08.07.2008

Komea vahtihaukku raikaa, tiedän pikku harhailun jälkeen löytäneeni oikeaan osoitteeseen jo ennen kuin ovi aukeaakaan. Helmi, Hayaklause Egeria, käsketään istumaan kauemmas ja se vaikenee. En pelkää tulevani syödyksi, mutta jos olisin ollut murtomies, olisin taatusti jättänyt oven avaamatta ja siirtynyt naapuriin. Tervehdimme, koira pussaa naamaa ja kerjää hetken aikaa silityksiä. Tai ei missään tapauksessa kerjää, vaan Sarinkan sanoin istuu lähettyville ja antaa ymmärtää että saat armollisesti luvan silittää minua. Kauaa se ei luonani viihdykään, vaan painelee omiin oloihinsa nukkumaan. Ketku-aussie rakastaa minua senkin edestä, tunkee syliin, tekee kuperkeikkaa, tarjoaa lelua ja vaikka mitä. :)

Katsomme edellisen pentueen pentutestejä videolta, kun ne lopulta saadaan toimimaan ;), kasvattaja kertoo edellisestä pentueesta ja Helmistä niitä näitä. Helmin luonnetestivideo on eri koneella emmekä kaikesta säädöstä huolimatta ehdi katsomaan sitä. Helmi on siirtynyt sohvalle viereeni nukkumaan. En vahingossakaan hipaise arvon rouvaa, koska koira selvästi pitää vienon etäisyyden. Katsomme edelleen videoita. Sarinka leikkaa Helmin kynnet, koira näyttää inhoavan puuhaa ja se pitääkin kerran oikeen komentamalla komentaa takaisin paikalle sen livistettyä sängyn alle. Eleet on hyvin samantapaisia vinttikoirien kanssa, kilometrin päähän näkee kuinka koiraa ällöttää ja se osoittaa kaikin tavoin inhoavansa ko. puuhaa. Alistuu kuitenkin kohtaloonsa, mutta muistaa murjottaa pitkään jälkeenpäin.

Niin.. taisi olla se kynsien leikkuu tosiaan pieni virhe tässä vaiheessa. Lähdemme treenikentälle, harrastuskoiraa kun nimenomaan haetaan, niin tämähän se eniten kiinnostaa. Koira esittää parasta "evvvk, tee ämmä keskenäs" -menoa. Pieni kurinpalautus ei sekään juuri tuo lisää tekemisen meininkiä, joten lopulta koira ilman palkkaa autoon ja kasvattaja todella nolona "ei se yleensä ole tällainen". :D Paikalle piti saada kaksi A-pentua, mutta toisen omistaja on kipeä, joten tyydymme vain Panuun. Panuun, joka kuulemma on edellisen pentueen kaikista kauhein pentu, kuriton ja villi ja aivan hirveä riiviö, pari viikkoa vajaa 1v. Ja onhan se, tosin silläkin oli kuulemma pahin virta pois ja minusta se ei ollut ollenkaan niin kauhea kuin olin jo ehtinyt kuvittelemaan. :D Pentu kuitenkin leikki, taisteli ja oli sata lasissa mukana, vaikka emä ei niin viitsinytkään. Helmi otettiin vielä uudestaan kentälle ja nyt se toimi sen verran, että sai loppupalkan ja pikaisesti takaisin autoon. Vaisua, kovin vaisua meininkiä kuitenkin kaikkinensa. Oli tosi kuuma päiväkin, mutta silti, olin vähän pettynyt.

Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut jo valtavasti ja minulla alkoi olla kiire muille asioilleni, joten sovimme että Sarinka laittaa luonnetestivideon muistitikulla tulemaan, ja yrittää kuvata parit 'normaalimmalla vireellä '-treenitkin siihen mukaan. Jään odottamaan. Tässä vaiheessa fiilikset on vähän ristiriitaiset. Kotona Helmi oli varsin mukava ja tykkäsin kovasti, mutta harrastuspotentiaali ei kyllä tosiaan oikeen vakuuttanut. Toisaalta, kuten sanoin kasvattajallekin, jos olisin etsimässä robottia, olisin jollain käyttömalikasvattajalla. Realistinen kuva on aina vaaleanpunaisia pilvilinnoja parempi. Hoffit ON tuollaisia, tuulella käyviä. Mulla on sellainen olo että uskon kasvattajaa, että koiralla oikeasti oli huono päivä ja normaalisti se on ihan erilainen. Pentutestivideolla pennut vaikuttivat oikein hyviltä ja pentue aika tasavertaiselta, ja se livenä tapaamani uros oli kyllä mukavan vilkas ja leikki erinomaisesti. Panu on kuulemma aika pitkälti sitä mitä seuraavaan pentueeseen haetaan, joten yksi sellainen minulle kiitos!

perjantai 25.07.2008

Taisin ihan pikkasen vaan haksahtaa. Kilvan mudikennelin ilmotus:

"Syyskuun lopussa Suomeen saapuva merle mudinpentu etsii osaomistuskotia, mielellään Seinäjoki-Tampere-Jyväskylä-Oulu välimaastolta, mutta pidempikään välimatka ei ole este. Koiraharrastushistoria kodissa välttämätöntä. Lisätietoja xxxxx"

Pelkään että hoffit on kuitenkin liian dieseleitä. Minua kiinnostaa pk-lajien lisäksi tokon viilaaminen ja kaikenlaisten pikku temppujen opettaminen, ja pelkään että koira esittää liikaa evvvk-asennetta näihin tarkoituksiin. Lisäksi olen ajatellut, että pienempi koko olisi sittenkin tässä elämäntilanteessa kätevämpi. Auto löytyy, mutta matkustan varmaan paljon junallakin opiskelu- ja kotipaikkakunnan väliä. Pienempi koira myös syö ja kuluttaa vähemmän mahdollisia lääkkeitä. No, saa nyt nähdä.

maanantai 28.07.2008

Minun piti olla sunnuntaina hoffien rotumestaruustokossa töissä avustavana kehätoimitsijana. Suunnistin navigaattorin avulla annettuun osoitteeseen ja "siellä on sitten kyltit perille". Hitot siellä mitään oli, ajoin monta kertaa koko kylän läpi, seikkailin pikkuteille ja tarkistin Puuhamaan lähistön, missä sen siis piti olla. Ei jälkeäkään mistään kylteistä, enkä nähnyt ainoatakaan hoffiakaan. Tuntui jo että olen vääränä päivänä tai väärässä paikassa, mutta ei... en tullut ottaneeksi edes kenenkään puh.nroa ylös, kun ohjeet tuntui selkeiltä. Ajoin sitten ihan hiton vihaisena kotiin. Laitoin äsken palautetta menemään, ja nyt vituttaa että menin liittymään koko yhdistykseen. Argh!

Tuo mudi kuulostaa muuten varsin kivalta, mutta kun minun ei koskaanikinämilloinkaan pitänyt ottaa mitään hemmetin osaomistuskoiria!!

lauantai 09.08.2008

Osaomistusmudinpennun toinen omistaja, eli tämä kasvattaja, vaikuttaa ihan järkevältä ja esimerkiksi hänen aiemmat jalostuspäätökset ja erityisesti tietyn koiran käyttämättäjättämispäätökset ovat olleet minun mieleeni. Silti minulla on sellainen olo, että en halua sotkeutua osaomistuskuvioihin. Haluan ihan itse päättää mille nartulle minun urostani mahdollisesti käytetään.

Takkutukan kennelissä on syntynyt pari päivää sitten mudipentue, josta on yksi uros vielä vapaana. Kyselin siitä, vaikka en tiedäkään onko ajankohta liian pian. Ne olisi luovutuksessa joskus lokakuun alussa.

tiistai 19.08.2008

Vastausten odottaminen on sitten tuskaa! Hämmentää kun yksi ei ole moneen viikkoon enää vastannut, vaikka aiemmin kyllä vastasi, ja yksi ei ole ollenkaan vastannut ensimmäiseenkään viestiini. Onkohan mun mailissa jotain vikaa ettei viestit mene perille? No, nythän ihmisillä on vielä lomiakin ja erityisesti ne kenellä on pentuja kotona, viettää varmaan aikaansa jossain ihan muualla kuin netissä vastaamassa tuskaisen pennunodottajan kyselyihin...

No, joka tapauksessa, olen menossa ensi lauantaina mudiporukan treffeille päivävaellukselle Evolle (Lammilla, Hämeenlinna-Vlk-suunnalla). Se alkaakin olla aika viime tipassa, sillä alun perin minun piti muuttaa lauantaina. Nyt se siirtyy sitten sunnuntaille. Toivottavasti ehdin tällä viikolla vielä nähdä mudien treenejä, joko tuolla vaelluksen yhteydessä tai sitten erikseen joku ilta.

Karlan kanssa juttelin jo silloin kun Rimma tuli Suomeen, ja nyt otin uudestaan yhteyttä ja kyselin kaikenlaista. Muutama muukin on avuliaasti ja hyvin ystävällisesti kertonut rodustaan - kiitos vaan kovasti kaikille! :) Mä alan ihan oikeasti kallistua hoffista mudiin, syystä että 1) pienempi koko sopii tässä elämäntilanteessa huomattavasti paremmin kuvioihini 2) haluan mieluummin liian vilkkaan adhd-koiran jota saan toppuutella kuin sellaisen laiskan vätyksen jota saa potkia (ehe heh, ei kirjaimellisesti) jatkuvasti. Näyttelyissähän mä olen kiertänyt ihan tarpeeksi, mutta tosiaan tarttis päästä vielä näkemään niitä treenejä lopullisen päätöksen tehdäkseni.

sunnuntai 24.08.2008

Mä onnistuin missaamaan kaiken. Perjantaille oli kaavailtu treffit treenien merkeissä, mutta se peruttiin sairauden takia. Lauantaina piti mennä sinne vaellukselle, mutta luulin ensin että mulla ei ole kyytiä = en ole menossa. Lähdin siis Taiteiden yöhön ja ehdin jo aloitella alkoholin nautiskelua + lupautua jatkoille, kun joskus iltakymmenen aikaan huomasin että sain tekstarin jossa tarjottiin sittenkin kyytiä. No, olin edelleen aamukahdeksalta hereillä ja juuri kotiin menossa, ja ilmoitin että en taida jaksaa lähteä nukkumatta välissä. Sain vastaukseksi että kyyti ei olekaan lähdössä lainkaan - jälleen sairastapauksen takia. Uskomatonta! :D :D :D (Nää oli siis ihan eri ihmiset jotka oli sairaana.) No, ei harmittanu niin kovasti mennä kotiin nukkumaan, ja näin off-topiccina: oli tosi hauskat bileetkin.

Tämä nyt vaan tarkoittaa sitä, että olen täällä jumalan selän takana (lue: Mikkelissä) ja mudikeskittymä pk-seudulla. Miksi mä en tajunnu aiemmin kesällä?! Koska luulin silloin vielä haluavani lötkön hoffin. Huoh tätä elämää.

tiistai 02.09.2008

Kertomus viime perjantailta, jolloin tapasin Pieksämäellä Iitun ja Manta-mudin.

Menin Pieksämäen koirakentälle neljäksi. Katselin eka tottiskiemuroita, koira oli aivan intopiukeena ja ne oli niiin yö ja päivä sen aiemmin kesällä tapaamani hoffin kanssa. Aivan eri meininki. Iitu kertoi koirastaan ja rodusta ihan yleisesti, ja oikeastaa tajusin vasta jälkeen päin että sain kuulla pelkkää paskaa ja kuinka kamalia mudit voi olla, en tiedä hehkuttiko se mitään kertaakaan koko viisituntisen aikana. :D No, ainakin rehellistä.

Jätin mun auton sinne ja siirryin mudikyytiin, ajettiin eka hakemaan unohtunut hakupiilon pressu ja sitten sinne hakumetsään. Siellä menikin ikä ja terveys kun treenikaveri hieman mietti ja vaihtoi suunnitelmaa jatkuvasti. :D No, kelläpä olisi perjantai-iltana parempaa tekemistä kuin seistä kaatosateessa rämpimässä metsässä! Tallattiin alue (nyt mullekin vihdoin selvisi miten se tehdään, olen siis hyvin kirjaviisas monessa koirajutussa mutta esim. harrastusten käytännöt aika uusia kaikki) ja mietittiin lisää ja juteltiin ja mietittiin ja blaablaa. Oikeasti, jossain vaiheessa uskoin että me ei päästä täältä ikinä kotiin, mutta hyvinhän se sitten lopulta lähti sujumaan. No, ekana Manta-mudi jolle se treenikaveri oli kahdessa piilossa maalimiehenä ja mä kävelin koko ajan ohjaajan perässä jotta sain kyylätä koiraa. Aika hassua tosiaan just se että oon lukenu mm. haustakin ihan hirveesti mutta vasta nyt näin ekaa kertaa livetreenit ja tosi moni epäselvä asia selkis hurjasti :)

Sitten mudi autoon ja toinen rotikka treeneihin. Mä olin umpipiilossa, roskiksessa joka toki oli puhdas ja tyhjä, sellanen harmaa iso, kansi kiinni. Mudin omistaja oli kahdessa piilossa. Mut otettiin ekaan jotta sain löytymiseni jälkeen kävellä keskilinjalla mukana ja katsoa taas koiran toimintaa. Se kävi kaksi kertaa roskiksella vinkumassa ja vasta kolmannella ilmaisi mut (haukkuva). Oli aika hirveetä istua siellä liikkumatta, olin niiiin puutunut! En ole varma muistinko enää ollenkaan kaikkia ohjeita mitä olin saanut mm. koiran palkkaamisesta. Kivaa mulla kyllä oli, vähänkö mäkin haluan harrastaa tollasta! :D

Sitten siirryttiin esineruutupaikkaan, tallattiin taas alue ja rotikan omistaja heitti sinne kolme esinettä niin että mudin omistaja ei tienny mitä ne on / missä kohtaa ne on. Mudi autosta ja hommiin, vitsi se oli edelleen ihan intona vaikka se oli jo tehny kaikenlaista. Olihan se toki nukkunu siellä autossa hyvät tovit aina noissa väleissä, mutta kuitenkin. Se etsi innokkaasti ja toi kyllä lopulta kaikki, tosin aikaraja olis varmasti tullu kokeessa vastaan. Ainakin näin että se lähti ehkä n. 20 kertaa etsimään, teki aina pienen kierroksen, palas omistajan luo ja lähetettiin uudestaan vähän eri kohdasta. Eikä se YHTÄÄN hyytynyt loppua kohti, ei mitään sellasta tee v*ttu ämmä itse -meininkiä niin ku hoffeilla useinkin...

Kun päästiin sieltä ajettiin takaisin sinne kentälle mihin mun auto oli jätetty. Sinne tuli n. puolivuotias Simo-mudi ja mentiin yhdessä lenkille. Koirat pääsi jossain vaiheessa vapaaksi ja Manta paahtoi edelleen tuhatta ja sataa menemään. Olen aikasen rakastunut, just tällaista mä olen etsinyt. Koiraa josta ei into lopu ekan viisiminuuttisen jälkeen, koiraa jota ei tarvii viritellä varttia että saa treenattu minuutin, koira joka tekee kaiken suurella sydämellä - niin hyvän kuin pahankin. Jotain niissä täytyy olla, kun kaikista kauhutarinoista huolimatta musta tuntuu että mun elämä kaipaa juuri tällaista kiusanhenkeä. :)

Vaan koskapa on oikea aika, sen kun tietäis. Mun pitää aika pian päättää, ei mulla mitään varausta ole mutta noloa edes antaa ymmärtää olevansa kiinnostunut pennusta jos todellisuudessa ei olekaan. Hitto tätä päättämisen tuskaa, tuntuu että pää räjähtää kun kääntelee ja vääntelee ja analysoi jatkuvasti! Eipähän ainakaan ole mikään heräteostos mun pentuni.

maanantai 22.09.2008

Olin viikonloppuna katsomassa Takkutukan U-pentuetta. Neljä urosta ja yksi narttu, pennut suorastaan käsittämättömän tasalaatuisia ja samanlaisia keskenään. Vain yksi ärripurri erottui joukosta, se murisi toisille ruokakupilla, tosin toiset ei siitä juuri välittäneet. Kaikki pennut kävivät moikkaamassa minua, leikkivät keskenään ja olivat aktiivisia hetken kunnes simahtivat. 6,5-viikkoiset nukkuu näköjään vielä valtavasti. En osaisi valita itselleni pentua, niin toistensa kaltaisia ne oikeasti olivat. Pentutesti on huomenna tiistaina, katsotaan mitä siellä selviää, löytyykö jotakin eroja.

perjantai 26.09.2008

Pentutestissä kaikki pennut saivat arvosanoja 3-5 (3 kuvaa "keskiarvopentua", asteikko 1-5), muutamalla tosin seuraamishalukkuudessa/laumavietissä 1. Hermot ja toimintakyky pääosin vitosta, harvoin kuulemma saa jakaa niin hyviä arvosanoja, joten tästä olimme kaikki yhtä iloisia. Seuraamiskohdassa pennut ei pelänneet lainkaan, niillä oli vain "niin paljon muuta kiinnostavaa tekemistä". Testaajan mukaan tämä ei kuitenkaan luultavasti tule haittaamaan ja kontaktitreeneillä näistäkin tulee aivan loistavia koiria. :)

Meille tulee siis pentu! Punapantainen uros, Takkutukan Uudet Kujeet. Haku ensi keskiviikkona. Jännittää niin etten meinaa nahoissani pysyä! Vuosikausien haaveiden ruumiillistuma on kohta mun käsillä, ei ihme että hirvittää.

Ja näin loppuhuomiona, Mantahan on Luksin puolisisar (sama emä, eri isä). ;)