BH-koe on "esikoulu", joka on pakko suorittaa ennen kun pääsee osallistumaan varsinaisiin pk-kokeisiin. Käyttäytymiskokeeseen kuuluu tottelevaisuus- ja kaupunkiosuus. Sanotaan, että koe on jokaisen koiran suoritettavissa ja hyvä mittari siitä että koira on hallinnassa, ja siksi voisi olla pakollinen kaikille. En ole aivan täysin samaa mieltä, esimerkiksi jotain vinttikoiraa voi olla hyvin haastavaa motivoida moiseen suoritukseen. Kotikoiran ei myöskään tarvitse jaksaa vääntää pitkänpitkää seuraamiskaaviota. Itselleni BH oli alusta asti varma välitavoite palveluskoirapuolella.

Luksia käytettiin pentuna ihan tietoisesti kaupungilla neljän ruuhkassa, rakennustyömaalla, juna-asemalla, metrotunnelissa, markkinoilla, raveissa, match showssa, ostoskeskuksissa ja muissa koirille sallituissa tapahtumissa ja paikoissa. Nostin sitä oudoille alustoille, korkeisiin paikkoihin, vein sen pimeään rappukäytävään ja kellariin, annoin sen tutkia paikkoja ja kenties syötin sille yhden aterian ko. paikassa. Epämiellyttävät alustat nyt eivät suoranaisesti liity käyttäytymiskokeeseen mitenkään, mutta pyrin keksimään kaikkea outoa ja epäilyttävää ja antamaan pennun todeta, että se selviää hienosti. Aikuisena Luksin kanssa on helppo mennä minne vaan. Se osaa käyttäytyä hillitysti, se ei arastele mitään, vaan tulee reippaasti paikkaan kuin paikkaan. BH-kokeen suoritimme lokakuussa 2010 koiran ollessa reilu kaksivuotias. Kaupunkiosuudella mikään muu ei tästä ympäristökasvatuksesta johtuen jännittänyt yhtään, mutta koirakohtaamiset kyllä. Koirassa on minulle aavistus liikaa puolustusviettiä ja terävyyttä enkä ole saanut sitä täysin hiljaiseksi ohituksissa; se ei räyhää eikä todellakaan sinkoile kenenkään kimppuun, mutta murisee. Eikä edes systemaattisesti kaikille, vain joillekin ohitettaville. Kokeessa koira ohitti hiirenhiljaa ja pääsimme oikein hyvin läpi. :)

Jälki on palveluskoirapuolen päälajimme. Pennun ekana syksynä ehdittiin tehdä n. 10 "makkarajälkikaistaletta" ennen lumien satamista. Pentu pääsi aika hyvin jyvälle, tosin pyörimistä ja takaisin päin palaamista tuppasi esiintymään. Keväällä 2009 jatkoimme treenejä. Selvisi, että minä olen tehnyt sille turhan pitkään "kaistaletta", ja askeleet pidennettiin parilla treenikerralla normaaleiksi ja jälki sai myös roimasti pituutta lisää. Kesän aikana jäljet pidennettiin noin 200 askeleeseen, keppi-ilmaisu treenattiin filmipurkeilla jäljen ulkopuolella ja liitettiin jäljelle siten että joka jäljellä on vähintään loppupurkki. Namien osuutta vähennettiin asteittain niin, että lopulta noin 25% askeleilla on namit. Kaarrokset, piikit ja kulmat tulivat tutuiksi. Muutama vahingossa sattunut harhajälki on myös koettu. Kaudella 2010 siirryimme metsään ja alustan muutos tapahtui suhteellisen helposti. Tämän jälkeen pellolla on käyty hyvin harvakseen, lähinnä maastojen puuttumisen vuoksi. Jälkikokeeseen koira olisi maastojen puolesta ollut valmis jo aiemmin, mutta ohjaaja oli laiska opettamaan tottista tokon rinnalla, ja korkkasimme koeuramme "vasta" kesäkuussa 2011. Jälki on itselleni ehkä eniten sydäntä lähellä, mutta silti jostain syystä toko on päälajimme. Maastoja kyllä tulee treenattua, ja koira olisi aivan valmis avoimeen luokkaan, mutta tottis ei ole kunnossa. Tokoa on helppo treenata missä tahansa, mutta tottista varten tarttee melkeen aina esteet, ja niitä ei ole kuin yhdellä kentällä...

Viestiä aloitimme kesällä-syksyllä 2010, kun löytyi sopiva apuohjaaja. Varovaisia koetavoitteita voisi joskus olla, mutta tällä hetkellä aika ei mitenkään riitä, eikä tällä kaudella ole taidettu juosta kertaakaan. Jälki on niin paljon helpompaa - itsenäiset lajit selkeästi sopii minulle parhaiten.

Esine-etsintä kuuluu kaikkien pk-lajien kokeisiin yhtenä osana. Luksin kanssa vahvistettiin melkeen vuoden ikäiseksi asti vain ulkona häiriössä leikkimistä, lelun palauttamista ja esineiden sekä keppien kantamista. Kesällä 2009 alettiin tehdä esinekaistaleita, ja koira ymmärsi alkeet ihan hyvin. Onnistuin itse vaikeuttamaan sen treeniä vähän liian nopeasti ja painostamaan koiraa ennen kuin se osasi kunnolla. Ongelmaksi muodostui toisen esineen lisääminen: koira merkkasi tai väisti ekan ja lähti etsimään toista. Toisena ongelmana tuli palautuksen tiputukset, joita hinkkasimme myös aivan liikaa ja liian tuimana. Ennen talvitaukoa paikkailin koiran motivaatiota pelkillä helpoilla harjoituksilla. Opetin sen hiekkakentällä ohjautumaan sinne minne lähetän: isot näkyvät esineet peräkkäin, jolloin haetaan aina ensin eka, ja esineet vierekkäin, jolloin haetaan se jonka kohdalta lähetän. Tätä tehtiin koiran omilla leluilla ja into oli sen mukainen :) Myöhemmin ei ole ollut ongelmia, ja nyttemmin on tehty lähinnä vaihtelevaa ja ylläpitävää harjoitusta. Koira työskentelee laukalla, mutta ei painele tuhatta ja sataa, vaan rauhallisemmalla tempolla. Palautukset tulee myös laukalla, vaikka noudoissa kesto-ongelmamme on palautusvauhdin ylläpito.

Kestävyyskoe ei ole mudeille virallinen koe eikä titteli näy missään muualla kuin saamassani todistuksessa. Halusin silti huvikseni käydä polkemassa kokeen, kun koiran kanssa paljon pyöräilen muutenkin. Koe ei ollut lainkaan vaikea ja ohjaaja oli huomattavasti koiraa uupuneempi...

AIKA PAIKKA TUOMARI KOE T / M YHT. TULOS MUUTA
02.10.2010 Lappeenranta Juha Puurunen Kestävyyskoe hyv / hyv hyväksytty AD blogiteksti
24.10.2010 Imatra Varma Makkonen Käyttäytymiskoe hyv / hyv hyväksytty BH blogiteksti ja video
04.06.2011 Putikko Mirja Konnu Jälki, alokasluokka 75 / 179 254 JK1, II blogiteksti ja video
18.09.2011 Imatra Susanna Fennander Jälki, avoin luokka 43 / 152 195 - blogiteksti
01.07.2012 Lappeenranta Jouko Peuhkuri Jälki, avoin luokka 95 / 200 295 JK2, I blogiteksti
04.08.2012 Savonlinna Mirja Konnu Jälki, voittajaluokka 74 / 165 239 JK3, III, PiirM-2012 blogiteksti
09.09.2012 Raisio Harri Laajajärvi Jälki, voittajaluokka 90 / 194 284 JK3, I, RM-2012 blogiteksti
26.05.2013 Saarijärvi Mikael Kallio Jälki, voittajaluokka 0 / 0 0 HYL aggressiivisuuden takia blogiteksti