Yhden yön ex tempore -vaellus Neitvuorelle lokakuun lopussa, reilu 10km kävelyä yhteensä. Mukana töppönen, Sieni (5kk) ja minä. Rinkan sijaan vain iso reppu, ei telttaa eikä kaasukeitintä, koska ajatus oli yöpyä kodassa. Jos siellä olisi ollut joku, oltaisiin hätätapauksessa vaikka kävelty takaisin autolle ja ajettu kotiin, etäisyydethän ei tuolla ole kovinkaan pitkät. Kota oli vapaa, mutta illan pimeydessä juuri ennen nukkumaan käymistä sinne lampsi kuusi setää. Töppönen kilahti ihan totaalisesti ja se sai pennunkin hyvin varuilleen ja murahtelemaan, kun sedät paukkasi sisälle. Siinä sitten höpöteltiin, pentu makasi mun jaloissa eikä halunnut mennä tervehtimään ihmisiä vaikka kannustin, ja mudi oli käsketty taakseni laverille makuupussini päälle ja tasaisin väliajoin piti kääntyä, tuijottaa sitä tuimasti silmiin, nostaa sormi koholle ja sanoa että nyt se pää kiinni ihan totta. Vähemmällä ei usko mitään :P Sedät pisti kahvit ja makkarat tulille, mudikin taisi jossain vaiheessa olla aika ok, ja kun makkaroita alettiin syömään, pennun nenä vei sen "vahingossa" reunimmaisen ukon luokse ja kas mitäs herkkua sieltä sai. Pian oli mudikin kerjäämässä. Makkaroiden jälkeen vetivät kahvit ja rinkelit, mullekin tarjottiin rinkeli, ja loput meni koirille. Töppönenkin antoi silittää ja oli niin kaveria että! Kysyin toki, haittaako jos koirat on siellä kerjäämässä ja yritin niitä välillä vähän patistella syrjään, mutta sedät sanoi höpöhöpö ja houkutteli ne aina uudestaan apajille. Kovasti tuli koiratarinaa ja kyselivät myös noista. Lopulta kun ne lähti jatkamaan matkaa, piti ihan huutaa koirat sisälle kun ne pulahti kanssa ovesta ulos ja olis vissiin menneet mukaan. :D Oliskin ollut hauskaa katsoa kuinka pitkälle ne olis menneet, ennen kuin olis tajunnunneet että ei juma se akkahan jäi sinne, tässä on vaan setiä, ja kiitäneet takaisin. Pentu olisi varmaan jäänyt töppösen matkasta ja eksynyt yksin pilkkopimeään metsään. :c Ärsyttäväähän se on, kun ei saa olla yksin, mutta kun nyt jonkinlainen kohtaaminen oli kerta oltava niin varsin loistava tämä oli. Elukat jäi sitten ilman iltaruokaa, kun en ollut ehtinyt antaa, kun ne söi varmaan jonkun pari kolme rinkeliä per nassu ja yhtä monta makkaraa...

Yöllä oli aika viileä. Nukkumaan käydessä töppönen oli mun pussissa, mutta se poistui jossain vaiheessa. Heräsin puoli kahdelta ja kävi sääliksi koiria. En tiedä oliko niillä oikeasti kylmä, mutta tein makuupussiin tilaa Sienelle ja töppönen meni itse mun jalkojen päälle. Nyt oli mukavan lämmin varmasti kaikilla, mutta olin aivan kankea ja puutunut. Pitänee ostaa joku XL-makuupussi niin mahtuu koirat paremmin sisään. Niissä on molemmissa aika hyvät pussiominaisuudet. :D Sieni varsinkin on niin ihana, kun se alkaa pitää tyytyväistä narinaa päästyään kainaloon<3

Aamulla käveltiin vaan takaisin autolle. Valitettavasti vastaan tuli kaksi irtokoiraa, pennun sain pideltyä vähän syrjässä eikä töppönenkään ottanut osumaa, mutta rähäkkä oli melkoinen ennen kuin toiset sai persiinsä hilattua paikalle ja otettua koiransa kiinni. Oliskin ollut liian hyvä reissu ilman tätä! :P

onks joku ongelma hä? no tuota... on? meinasi mennä alkumatkasta ihan tosissaan hermo. onneksi pentu oppi itse katsomaan mihin kävelee.

oot kyllä niin ylväs, not!

töppösen tärkeät tehtävät: rinkan kanto ja vahtiminen. kumpaankin suhtaudutaan asiaankuuluvalla vakavuudella :)

Pisuli sen sijaan.. vaihteeksi menossa "tanssii jalkojen kanssa"

Neitvuorella saa kiivetä

ketä huvittaa, ketä ei, poseeraaminen :D

väistä, TAI MUUTEN!

pienillä on pienet ilot, esimerkiksi omasta suupielestä tippuvat pisarat

syksy :)

leiripaikalla on tarkistettava maaperä. aina, joka paikassa!

metsäSieni

uniSieni

se hymyilee nukkuessaan <3