Agilityä pennun on tarkoitus opetella "siinä sivussa". Vajaa 5kk iässä Sieni osasi tulla kutsuttuna suoran tai mutkalla olevan putken läpi ja mennä hyppyesteen siivekkeiden välistä namialustalle, mikäli ei ollut ehtinyt unohtaa koko namia. :D Mitään huimaa menestystä tuskin tulemme saavuttamaan emmekä edes tavoittele, mutta kisaamaan asti on kyllä ehdottomasti tarkoitus päästä.

Yläkuvassa Sieni on agilitykisoissa erittäin eleganttina ahmimassa makkaraa. Kisatunnelma on ainakin tuttu juttu, pennusta pitäen on päässyt matkaan Luksin kisatessa ja aina on ollut kauhean hauskaa - missäpä Sienellä ei olisi!

Vuoden iässä aloin pikku hiljaa näyttää koiralle kontaktiesteitä, samoin keppejä on aloiteltu. Ohjauskuvioillekin on tehty pohjia, mutta aika alkeissa ollaan edelleen. En ymmärrä kauheaa kiirettä minkään lajin kohdalla, enkä varsinkaan agilityn. Nuori koira on vielä kesken kehityksen, niin henkisesti kuin fyysisestikin, eikä sitä ole tarpeen laittaa mihinkään kovaan treeniin. Eikö ole hieno syy laiskuudelleni? ;P Ei mutta oikeasti, kyllä Sienestäkin tulee koevalmis joskus, vaikka etenemmekin hyvin maltilla.

Sieni lopetti agilityn keväällä 2013 lonkkakuvien jälkeen. Pidän agilityä aikamoisena koiranrikkomislajina terveillekin koirille, ja koska lonkissa oli niin paljon huomautettavaa, agi jätettiin välittömästi. Se olisi alkanut olla juuri koevalmis ja olin aikeissa ilmoittaa sen ekoihin virallisiin kisoihin, mutta nyt sitten kävi näin.


© Sanna Korhonen

keppejä 03/2013
jotain randomia 03/2013
kontakteja 01/2013

© Laura 2011 | laura(at)fungii(piste)org | kopiointi kielletty!